.

Jaa mitähän kerrottavaa tästä päivästä keksii... No aloitetaanpa vaikka näin..

Aamulla oli todella vaikea herätä, koska tiesin mitä on edessä, rakkaan ihmisen hautajaiset... Hautajaisissa olen ollut oman muistini mukaan 3 kertaa ja joka kerta niistä tulee vain hirveämpi ja hirveämpiä.. Ensimmäisissä hautajaisissa olin siinä yhdeksän vuotiaana muistaakseni ja toiset olikin sitten kuudennella luokalla ja nyt viimeisimmät olivat siis tänään. On se kamalaa kun alkaa kyyneleet valua jo alkusoiton aikana..

Tilaisuuden jälkeen kokoonnuimme meille kahvittelemaan ja katsomaan vanhoja kuvia. Hauska nähdä miten tälläiset kamalatkin tapahtumat lähentää ihmisiä, tosin ovathan he samaa sukua ja näi, mutta silti!

Tanssitunneillekkin tuli eksyttyä ja hyvä niin! Luulen jos en olisi mennyt olisin jäänyt kotiin vaan dataamaan ja murehtimaan turhan paljon päivän tapahtumia.. Tanssitunnit menivät vähän liiankin nopeasti, vaikea kuvitella, että 2,5 h tuntuu menevän siinä 25 minuutissa.

Ah! Ja tulikin mieleen, että se on ihmeellistä, miten paljon minustakin välitetään.. Itse en osaa katsoa yleensäkkään milloin ihminen viihtyy seurassani ja milloin ei, niin on hauskaa  (tai no hauskaa ja hauksaa) saada ihmisiltä viestiä, jossa he kysyvät miksei ollut koulussa ( ai kamala ku kuulostan huomionhakuiselta ;s)

Mutta nyt pitäisi vain mennä tekemään vähän läksyjä ja muita tehtäviä, joita tänään en ole tehnyt..

Joten huomista odotelless jätän nyt tämän kirjoittelemisen tähän (: