!4.12 on yhtä kuin vammanen päivä joka menee päin h*lvettiä jos ei oteta mukaan harjoituksia (joissa myöskin saattoi huomata pienoisen jännityksen, väsymyksen ja turhautumisen). Aamulla herättyäni olin pirteä kuin peipponen, mutta heti mentyäni alas väsymys iski jälleen. Alkaa tämä sairastelu jo pikku hiljaa ärsyttämään oikein kovasti!
Ja ne muutamat herrat jotka jaksavat härnätä joka päivä voisivat kasvaa aikuisiksi tai edes hankkia elämän! Menee kohta hermot. Kun on muutenkin ollut vähän tunteet koko päivän pinnassa, kun sain kuulla ettei minun mummoni oikein voi hyvin ja pelkään ettei minulla kohta ole enää häntä elämässäni ♥ )': Mutta ei voi muuta kuin toivoa parasta.
Nyt ei muuta kuin hikettämään pitäisi taas mennä kuhan kerkee perseensä nostaa penkistä.. ^^'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti