Long time, no see!
Ja heti asiaan:
Mikä saa sinut jaksamaan päivästä toiseen, viikosta seuraavaan tai kuukaudesta kuukauteen? Onko elämässäsi jotain jonka takia on hyvä elää, syy elää tai vain yksinkertaisesti kaikki on hyvin? Vai sanooko joku siellä sinun pienen pääsi sisällä, ettei ole muita vaihtoehtoja kuin jatkaa eteenpäin?
Jatkuvasti silmiin osuu tekstiä, jossa kovasti ollaan sitä mieltä että on masentunut, ettei jaksa enään elämää. Suurin osa näistä ihmisistä ei edes tiedä mitä on todellinen masennus, he tietävät vain sen kurjan olon, joka heitä sillä hetkellä vainoaa.
Usein itse mietin, mitä olen tehnyt toisin kun en ole (onneksi) satuttanut itseäni millään pahemmalla tavalla, kun toisilla näyttää olevan ruhjetta jos toistakin, siellä sun täällä ja vaikka muille jakaa. Osittain saan kiittää ystäviäni, jotka ovat olleet lohtuna ja turvana, vaikkakin välillä vähemmän aktiivisesti ja vasta todellisen hädän hetkellä ovat huomanneet, ettei kaikki välttämättä olekkaan niin kuin toinen sanoo. Siispä pyydän, ihmiset, ystävät, te kaikki joilla on ystävä tai joku läheinen, eli jokainen teistä, toivon todella ettette välttämättä usko tuohon ensimmäiseen vastaukseen, joka tulee kun kysytte, onko kaikki ok, vaan yritätte avata silmänne ja katsoa voisiko asia olla jollain muulla tavalla jostain syystä. So keep your eyes open, please!
Olen oppinut, että päivinä, jolloin kaikki tuntuu menevän pieleen kannattaa yrittää edes pysyä positiivisena ja miettiä, mitä kaikkea hyvää onkaan saanut maailmalta, perheeltä, ystäviltä. Ja miettiä mistä kaikesta voikaan jäädä paitsi, jos hetken mielijohteesta tekeekin jotain älyttömän typerää.
Pieni ''kevennys'' näin iltaselle.
