Pitkästä aikaan

Long time, no see!

Ja heti asiaan:

Mikä saa sinut jaksamaan päivästä toiseen, viikosta seuraavaan tai kuukaudesta kuukauteen? Onko elämässäsi jotain jonka takia on hyvä elää, syy elää tai vain yksinkertaisesti kaikki on hyvin? Vai sanooko joku siellä sinun pienen pääsi sisällä, ettei ole muita vaihtoehtoja kuin jatkaa eteenpäin?

Jatkuvasti silmiin osuu tekstiä, jossa kovasti ollaan sitä mieltä että on masentunut, ettei jaksa enään elämää. Suurin osa näistä ihmisistä ei edes tiedä mitä on todellinen masennus, he tietävät vain sen kurjan olon, joka heitä sillä hetkellä vainoaa.

Usein itse mietin, mitä olen tehnyt toisin kun en ole (onneksi) satuttanut itseäni millään pahemmalla tavalla, kun toisilla näyttää olevan ruhjetta jos toistakin, siellä sun täällä ja vaikka muille jakaa. Osittain saan kiittää ystäviäni, jotka ovat olleet lohtuna ja turvana, vaikkakin välillä vähemmän aktiivisesti ja vasta todellisen hädän hetkellä ovat huomanneet, ettei kaikki välttämättä olekkaan niin kuin toinen sanoo. Siispä pyydän, ihmiset, ystävät, te kaikki joilla on ystävä tai joku läheinen, eli jokainen teistä, toivon todella ettette välttämättä usko tuohon ensimmäiseen vastaukseen, joka tulee kun kysytte, onko kaikki ok, vaan yritätte avata silmänne ja katsoa voisiko asia olla jollain muulla tavalla jostain syystä. So keep your eyes open, please!

Olen oppinut, että päivinä, jolloin kaikki tuntuu menevän pieleen kannattaa yrittää edes pysyä positiivisena ja miettiä, mitä kaikkea hyvää onkaan saanut maailmalta, perheeltä, ystäviltä. Ja miettiä mistä kaikesta voikaan jäädä paitsi, jos hetken mielijohteesta tekeekin jotain älyttömän typerää.

Pieni ''kevennys'' näin iltaselle.

Chill

Nonnih. Siinä oli se joululoma kaikessa loistokkuudessaan ja muussa. Meni nopeaa, joo, mutta monta hyvää hetkeä on siinä ajassa on ehtinyt sattua ja tapahtua. Nyt kun miettii, niin oli se kyllä aika mahtava kyllä! Monia ihmisiä ehti nähdä, muttei silti kaikkia, joita olisi halunnut. Monta asiaa piti tehdä, jotka nyt jostain syystä jäivätkin tekemättä, syystä tai toisesta. Mutta silti olen varsin tyytyväinen tähän lomaan ja sen tuotoksiin.

Viime kirjoituskerrasta näyttää olevan aikamoinen tovi, joten olenhan minä tässä ajassa ehtinyt tehdä vaikka mitä! Mm. käynyt Virossa, vahtinut serkun ihanaa pikkuista 3 vuotiasta ja nähnyt kavereita ja viettänyt uuttavuotta! Uusivuosi menikin sitten ottaen vähän jalalla koreasti ja antaen mennä mahdollisimman letkeesti. Ja sen kyllä huomasikin monesta eri syystä.

Huomenna alkaa koulu ja oikeastaan hyvä niin, vaikka lomaa edelleen haluaisin jatkaakin, mutta on se hyvä, että tähän elämään tulee vähän enemmän tekemistäkin kuin vain olla ja hengata. Samalla alkaakin tanssitunnit ja niitä olikin sillattis että kaksi vapaapäivää on viikossa, muuten aika menee aikasta hyvin, joko tanssisalilla tai koulussa. Toivon, että se ymmärretään, sillä en ehdi tavata ystäviä tai muita pahemmin tai muutenkaan pitämään vapaailtaa, sillä nyt kun tanssiesitykset lähenee niinkuin myös kisamatka Espanjaan, on lähes 100% läsnäolopakko, ellei halua jäädä ulos remmistä. Ei paineita.

Tämä loma on ollut omalta osin myös erittäin ankea, sään vuoksi tietenkin. Paljon sateita, joka tuo mukanaan erittäin liukkaan ja epämukavan kelin. Äääh! Kuka sellaista jaksaa kun voisi olla vaikka mielummin  laskettelemassa puuterilumessa tai jossain edes vähän pehmeämmässä lumessa, daa?!

Mutta nyt, kiitos että jaksoit lukea lyhyen vuodatukseni tämän loppuvuoden häppeniingeistä, mutta nyt pitää kiirehtiä takaisin ruotsin esseen pariin. Otsikkona: Vad är kärlek ? Ei yhtään vaikeampaa voinutkaan keksiä, ei ;)

Gott natt till alla härliga människor<3